sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kolmården ja Villa Solliden

Tällä viikolla saimme auton lastenistuimineen lainaan ja ajoimme Tukholmasta Kolmårdeniin päämääränä tietysti eläinpuisto. Molemmat lapset olivat niin innoissaan päästessään auton kyytiin, että mitään viihdykettäkään eivät takapenkkiläiset kaivanneet. Ajoimme pysähtymättä ja olimme kahden tunnin ajon päästä perillä.

Ennen eläinpuistoon menoa kävimme hotellillamme hakemassa pääsyliput. Liput voi näköjään ostaa myös etukäteen Kolmårdenin nettisivuilta. Lipunmyyntitiskejä näytti olevan monta myös eläinpuiston parkkipaikalla, mutta eipähän tarvitse sitäkään vähää jonottaa, jos on ostanut liput jo valmiiksi. Eläinpuiston porteille saavuttaessa saattoi sitten kävellä suoraan jonottamatta sisälle. Kahden päivän lippu maksoi aikuiselta 499 kruunua, 3-12-vuotiaalta 399 kruunua ja 2-vuotiaalta Eekiltä ei mitään.

Portin jälkeen kiinnitimme lasten ranteisiin rannekkeet, joihin kirjoitimme nimen ja puhelinnumeron. Ranneke tuli myöhemmin todelliseen tarpeeseen, kun mies, Eeki ja tavarat olivat hävinneet minun ja Tiitan käydessä vessassa ja huomasin, ettei minulla ollut puhelinta lainkaan reissussa mukana. Turhan etsimisen jälkeen sain kilautettua työntekijän puhelimesta miehelle, missä tapaamme. En olisi muistanut miehen puhelinnumeroa ilman Tiitan ranneketta.

Portin luona saattoi myös vuokrata vetokärryjä 40 kruunun hintaan. Ensimmäisenä päivänä emme ottaneet kärryä, koska meillä oli rattaat ja seisomalauta. Alue on kuitenkin suuri, käveltävää tuli paljon ja päivä oli helteinen, joten ennen päivän päättymistä lapset olivat liian väsyneitä edes seisomaan laudalla. Seuraava päivä sujui sitten paremmin, kun vuokrasimme vetokärryn. Näin vetokärryissä myös kouluikäisiä lapsia, ja voi olla, että itsekin olisin mielelläni sellaisiin istahtanut. Kävelinkin eläinpuistossa yhdet kengät puhki. Kuulin useampaan otteeseen yhden jos toisenkin lapsen itkevän väsyneitä jalkojaan, joten vetokärryt kannattaa ottaa harkintaan.

Pahoittelen kirkkaan auringonpaisteen takia ylivalottuneita kuvia.

Rattaiden kanssa pääsi alueella liikkumaan hyvin, mutta ne piti jättää parkkiin, jos halusi näytökseen tai gondoliajelulle.

Heinäkuussa loma-aikaan ihmisiä oli puistossa paljon, mutta he hajaantuivat suurelle alueelle niin hyvin, ettei väkipaljoutta huomannut kuin silloin, kun halusi nähdä jonkin näytöksen tai päästä gondoliajelulle. Tukalimmat hetket koimmekin näytöksissä ja gondolihissiin jonottaessa. Näytöksiin kannattaa mennä ajoissa, että saa istumapaikan tai ylipäänsä paikan, josta näkee jotain. Delfiininäytökseen pystyi varaamaan liput etukäteen nettisivuilta, jolloin pääsi jonottamatta sisälle. Etukäteisliput maksavat näköjään 25 kruunua, kun taas jonottamalla ei tarvitse maksaa mitään. Yhden kokemuksen perusteella vaikutti siltä, että puoli tuntia aiemmin sai jonottaa helteessä turhan kauan ja odottaa sitten vielä näytöksen alkamista, kun taas juuri ennen näytöksen alkua saapumalla selvisi helpommalla. Näytti siltä, että kaikki halukkaat mahtuivat sisälle, vaikka ihmisiä olikin eläinpuistossa paljon.

Safari-gondoliin jonottaminen helteessä oli lähes sietämätöntä, ja silti teimme niin molempina päivinä. En halua edes ajatella, kauanko vietimme jonossa. Voi hyvin olla, että sinne kannattaa suunnata ihan ensimmäiseksi tai sitten viimeiseksi tai tähdätä reissu muuhun ajankohtaan kuin heinäkuuhun. Onneksi meidän lapsemme omituisesti jopa viihtyivät jonossa - Tiita oli se, joka taivutteli meidät hissijonoon toistamiseen -, varmaankin koska jonotusreitin varrella oli kaikenlaista nähtävää, kuten eläinten pääkalloja ja betoniin painettuja jalanjälkiä.

Safari-gondolihissiin jonottaessa saattoi nähdä muun muassa jännittävän lentokoneen.

Gondolijonossa oli varjoa vain osittain, näytösten katsomoissa varjoa ei tainnut olla. Mitä siis kannattanee ottaa mukaan, jos on Kolmårdenissa samanlaisella helteellä kuin me: sopivat vaatteet tietysti, aurinkohatut tai vastaavat niin lapsille kuin vanhemmille (ja varahattu sellaisille lapsille, jotka hukkaavat edellisenä päivänä ostetun ihanan olkihattunsa), aurinkosuojavoidetta, aurinkovarjo/sateenvarjo, viuhka tai pieni tuuletin, juomapullo, suihkepullo, josta suihkuttaa vähän vettä päälle.

Gondolissa oli myös mukavan vilpoisaa. Ennenhän Kolmårdenissa ajettiin autoilla, nykyään autot jätetään parkkipaikalle ja kuljetaan kävellen ja safarille mennään yläilmoissa gondolihissin kyydissä. Hissiin mahtuu kahdeksan henkilöä ja selostuksen saa myös suomeksi. Leijonien, karhujen, kirahvien, strutsien ja seeprojen lisäksi hissistä näkyy myös kauniisti kimmeltävä merenlahti. Päätellen erään samaan hissiin päätyneen naisen reaktioista hissi ei sovellu korkeanpaikankammoisille. 2-vuotiaalla Eekillä oli toiset huolet: "Hjälp! Jag kan inte simma!" hän huudahti hissin lähtiessä liikkeelle.

Safarilla nähdyt leijonat olivat elossa, vaikka muulta näyttäisikin. Näin, kun yksi jaloitteli.

Safarin lähtö- ja saapumispaikka sijaitsee lähellä apinoita. Kun apinat ovat ulkohäkeissä, apinatalo on autio ja mainio paikka käydä jonottamatta vessassa ja lastenhoitohuoneessa. Vessoja löytyi kyllä muutenkin helposti eikä niihin ollut pitkät jonot.

Aikataulullisista syistä päädyimme lounastamaan molempina päivinä apinoiden lähellä olevassa kebab-paikassa. En ole suuri kebabin ystävä, mutta ateria maistui raikkaalta, tuoreelta ja hinta-laatu-suhde oli hyvä. Tortillaleivän sisällä oli kebabia, salaattia, tomaattia, kurkkua ja kastiketta. Se ja 0,5 litran juoma maksoi 45 kruunua. Olisi ollut kiva kokeilla muitakin ruokapaikkoja, vaikkapa pitsapaikan rucola-saksanpähkinä-vuohenjuusto-pitsaa (55 kruunua pitsapala ja 0,5 litran juoma).

Eläimillä oli isot aitaukset, joiden edessä ei ollut häkkiä tai laseja, joten eläimet nähdäkseen ei tarvinnut tunkea väkijoukkoon pienen ikkunan tai häkkiristikon eteen, kuten monessa muussa eläintarhassa.

Tiikerien aitaus.

Suurteen vuohien ja minipossujen aitaukseen pääsi myös sisälle silittelemään uteliaita kilejä. Paikka olikin lasten suosiossa.


Kotieläinten vieressä oli autorata, jossa 3-vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset saivat ajaa pienillä autoilla radan ympäri ratista ohjaen ja kaasua painaen. Ei maksanut mitään. Tiita kävi ajamassa reitin läpi. Eläinpuistosta löytyi muutenkin eläinten lisäksi myös muutama huvipuistolaite ja leikkipuistoja, Kulmården ja Bamsen leikkipuisto, jossa kävivät myös Bamse ja Pomppi-kani halaamassa lapsia. Bamsen leikkipuistossa oli myös teekuppikaruselli. Ensi vuonna Kolmårdeniin valmistuu isompi Bamsen maailma. Nuo leikkipaikat kannattanee jättää vierailun loppuun, koska muuten saattavat eläimet jäädä näkemättä tai sitten voi joutua raahaamaan mukanaan takaisin leikkipuistoon hinkuvaa lasta. Suosikkini leikkipaikoista oli Kulmården: leikkitelineitä sekä isoille että pienille, hauskat ympyrän muotoon sijoitetut keinut, joihin itsekin mahduin, hyvä näkyvyys verrattuna Bamsen leikkipuistoon, paljon vessoja, ensiapupiste ja meksikolainen ravintola, jota emme tosin kokeilleet. Moni lasten leikkitovereista tuolla leikkipuistossa oli suomenkielinen: Kolmårdenissa kuuli muutenkin paljon suomea, ja parkkipaikalla oli monta suomalaista bussia.


Huomasin, että netistä on hankala löytää ajankohtaista karttaa Kolmårdenista, joten alla on kuva eläinpuistossa jaettavasta kartasta, jolla ainakin itse löysimme joka paikkaan. Pääportti on kuvan vasemmassa alanurkassa ja Safari oikeassa reunassa.


Reissun suunnittelu jäi viime tinkaan, eikä ollut ihan helppoa löytää majapaikkaa. Majoitus löytyi kahdeksi yöksi somasta Villa Sollidenista. Kolmen sängyn huone maksoi 1500 kruunua per yö. Hyvä aamupalabuffet sisältyi hintaan, ja se syötiin kauniissa ruokasalissa tai ulkona puutarhassa, jossa oli merinäköala sekä hiekkalaatikko ja leluja lapsille.

Vasemmalla Villa Sollidenin päärakennus, oikealla Trädgårdsvillan, jonka yläkerrassa majoituimme Utsikt-huoneessa.

Päärakennuksesta saattoi lainata huoneeseen leluja ja kirjoja. Pihalla oli myös leluja, keinuja ja iso trampoliini turvaverkkoineen.


Huone oli pieni ja ruusutapettinen. Sänkyjen lisäksi siellä ei ollut juuri muuta kuin pieni hylly, jossa oli vedenkeitin, kuppeja, teetä, sokeria ja maitotetroja. Huoneen yhteydessä oli pieni vessa. Suihku sijaitsi päärakennuksessa.

Plussaa paikka saa nätteydestä, ystävällisestä palvelusta, aamupalasta, leikkipaikoista ja lyhyestä ajomatkasta eläinpuistoon sekä siitä, että eläinpuiston liput sai ostaa vastaanotosta. Miinuksia ei välttämättä olisi tullut, ellemme olisi sattuneet majoittumaan hellejaksolla. Huoneemme oli tuskallisen kuuma. Ulkonakin oli vielä illalla yli 30 astetta, mutta huoneeseen astuessamme lämpöaalto hyökyi päälle. Tuuletinta ei ollut. Yritimme viilentää huonetta ristivedolla, mutta lapsia piti pitää tarkasti silmällä, koska he olisivat nopeasti voineet kiivetä ikkunoista ulos - yhtä nopeasti kuin avoimista ikkunoista tuli hyttysiä sisälle. Toisena eläinpuistopäivänä odotimmekin toista hotelliyötämme melkeinpä kauhulla. Hintaan 1500 kruunua per yö olisi voinut toivoa mukavampaa yöpymistä.

Villa Solliden on muutaman minuutin ajomatkan päässä eläinpuistosta. Vieressä oli rannalla sijaitseva leirintäalue First Camp. Kolmårdeniin kulki myös bussi. Näytti siltä, että eläinpuistoon ei voisi kävellä, koska sinne vievä tie oli kiemurainen metsäinen autotie. On myös monta majoitusvaihtoehtoa, jotka ovat eläinpuiston yhteydessä. Niistä on lisää tietoa eläinpuiston nettisivuilla. Mukavin lienee kylpylähotelli ja jännittävin Safari Camp, jossa yövytään teltassa keskellä antilooppeja, seeproja ja kirahveja.

Oli siis oikein kiva reissu eläinpuistoon. Jatkoimme siitä kuitenkin niin satumaisen hienoon paikkaan, että valitettavasti eläintarha ja kaikki muutkin lapsiperheiden kohteet, joissa olen käynyt ja viihtynyt, jäivät heti toisiksi. Kolmårdenista lähtiessämme mietin, majoittuisimmeko seuraavalla kerralla siellä käydessämme kylpylähotellissa vai teltassa vai missä, mutta seuraavaan kohteeseemme tutustuessani ajattelin, että viis Kolmårdenista ja Muumimaailmoista sun muista, tästä lähtien suuntaan kesälomalla aina tänne. Minne, se selviää heti, kun ehdin kirjoittaa seuraavan matkakertomuksen. Toivon mukaan jo huomenna!

Sitä ennen pieni vihje: Sesongin aikana paikassa on noin 400 työntekijää, joista yli neljäsosa on näyttelijöitä. Kyseessä onkin Ruotsin suurin kesäteatteri. Esitykset ovat osin valmiiksi harjoiteltuja näytöksiä mutta suurelta osin myös improvisointia.

5 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta! Olemme huomenna menossa Kolmårdeniin ja sain moneen mielessä olleeseen kysymykseeni vastauksen! Näin lyhyellä varoitusajalla ei enää saanut delfinaarioon varattua paikkoja, mutta toivon, että vain ennakkoon varattavissa olevat ovat loppu ja jonottamalla kuitenkin pääsisi sisään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä sattui sopivasti. Hienoa! Delfiininäytös oli oikein hieno. Niitä oli useita päivässä. Ennakkolipun ostaneille oli varattu noin viidesosa paikoista. Olisikohan heti avaamisen jälkeen helpointa päästä näytökseen? Delfinaario on kuitenkin pääportilta katsottuna kauimpana. Ympäristössä on myös suurin osa ruokapaikoista, joten delfinaariossa käynnin voisi myös tähdätä jonkun ruokailun yhteyteen. Kysy vain lisää, jos vielä jokin askarruttaa, niin vastaan parhaani mukaan. :)

      Poista
  2. No hyv, ei pelkoa sitten että kaikki esitykset olisivat täysin loppuunbuukattuja :) Löysin netistä kahta eri versiota alueen kartasta. Onko gondolihissin-asema siellä delfinaarion lähellä vai pääportilla (vai ei kummassakaan näistä...) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäsin sulle kartan tuohon tekstiin. :) Safari lähtee ja päättyy lähelle Marine Worldia, jossa delfinaariokin on, kaukana pääportista.

      Poista
  3. Kiitos paljon, olet todella ystävällinen <3

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...