torstai 28. helmikuuta 2013

Taata-aappa ja muita kevätvermeitä

Oii Designilta tilaamani ByKierin keltaiset kumisaappaat saapuivat. Niissä vähän kesti, koska ne toimitettiin Tanskasta, mutta eipä mitään, kun ei vielä ole kumpparikelitkään.

Fridaa ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa sovittamaan saappaita. Ei itse asiassa kertaakaan. Niistä tuli heti lempikengät. Heti herättyään Frida alkaa kysellä "taata-aappaa" (stjärna-saappaat eli tähtisaappaat). Ne ovat minunkin mielestäni hienon näköiset eivätkä maksaneetkaan paljon.

Frida on viime päivinä valinnut saappaisiin sopivat kelta-liilat asukokonaisuudetkin, joita esitellä kotona ja parvekkeella. Jopa se kammottu Mini A Turen toppatakki on päässyt päälle, koska siinäkin on tähti. Ja koska piilotin suosikkitakin eli pinkin H&M:n. Nämä eivät siis ole minun valitsemiani asuja, vaan oikeasti Frida etsii vaatteensa itse: kaakaa-mössa, kakka, nanna-akki, taata-akki, taata-aappa ja eekku eli lintupipo (Mini Rodini 52/54), mummin kutomat hanskat, pandatakki eli Mini Rodinin keltainen pico (vielä iso 104/110 cm, huomaa hihat vielä makkaralla), tähtisaappaat (ByKier koko 26) ja laukku.

Kengät eivät ole samaa sävyä keltaiset kuin Pico-takki vaan vähän tummemmat, mutta sävyt eivät kuitenkaan  riitele keskenään vaan yhdistelmä minusta on oikein kiva.


Alunperin mietin Fridalle mustia saappaita, koska välikausihaalarikin on musta, mutta olen iloinen, että päädyin kuitenkin keltaisiin. Fridalle on Ticketin kukallinen 98 cm haalari. Sommittelin parit kevätvaatekuvat ihan siksikin, että näkee, puuttuuko jotain. Fridalta näköjään puuttuu vielä hanskat. Ajattelin hankkia KappAhlista mustat kurahanskat, koska nyt Felixille siirtyvät punaiset olivat viime keväänä hyvät eikä niissä lue mitään häiritseviä tekstejä. Laitoin kuvaan pari mielestäni sopivaa pipoa (edellisen omistajan teettämä velourpipo ja Papun rusettipipo), mutta todellisuudessahan Frida ei suostu noita pukemaan ja valitsee mieluummin lintupipon.

Felixille on Traderasta ostettu Polarn O. Pyretin punainen 80 cm välikausihaalari. Kunnosta päätellen edellinen käyttäjä on istunut rattaissa se päällä eikä sitä ole kaiketi koskaan pestykään eli on ihan priimakunnossa. Felixin on tarkoitus kuitenkin päästä se päällä ihan tositoimiin hiekkalaatikolla. KappAhlin kurahanskat on peritty Fridalta. Sopivia pipoja voisivat olla KappAhlin pipo ja Aarrekidin kypärämyssy. Kenkiä ei välttämättä ole, ellei Felixin jalka veny Fridan viime keväänä käyttämään kokoon 23. Olisin nyt voinut tilata Felixillekin tuollaiset ByKierin saappaat, mutta yllättäen niitä ei enää olekaan Oiissa.

Aarrekidin kypärämyssyn sain vaihdossa, samoin kuin Fridalle sopivan keltaisen Metsolan neulehupun. Felix sovitti molempia. Aarrekid päässään hän näytti modernilta nunnalta, ja Metsolassa hän oli Star Warsin keisari keltaisessa kevätviitassa. Fridalla Metsolan huppu oli todella söpö, mutta tiedä sitten, minkä kanssa sen voisi pukea.

(Vihreä froteinen aaltobody - Metsola.)

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Silja Linen terminaalista keskustaan

Usein kysyttyä: Miten pääsee Tukholmassa Silja Linen terminaalista Värtahamnista keskustaan? Tässäpä kuvallinen ohje.

Hoj-X! Lähtöpaikka: Silja Linen terminaali. Suuntaamme ulos ovesta, jossa lukee Metro City. Harmi, että unohdimme tarkistaa huhun, jonka mukaan Silja Line myy Tukholman joukkoliikenten lippuja.

Ensimmäisenä vastaan tulee pitkä silta. Menemme yli.

Kuljemme parin karmean ryteikön viehättävän puistikon välistä.

Puiston nimi on Finlandsparken. Kiitti.

Puiston jälkeen ylitämme tien ja käännymme oikealle. Kuten näkyy, muitakin matkailijoita kävelee kohti metroasemaa.

Seuraavasta tienristeyksestä käännymme vasemmalle lievään ylämäkeen.

Risteyksessä onkin pieni kyltti, jossa lukee Tunnelbana.


Vastaan tulee Gärdetin bussipysäkki. Bussilla numero 1 (Stora Essingeniin) pääsisi näköjään vaikka minne: Humlegårdeniin, Sveavägenille, Stureplanille, Hötorgetille ja Cityterminaliin, vaikka ei olekaan itsellä tullut testattua. Hötorget ja Cityterminalhan ovat ihan siellä keskustassa, minne monet suuntaavat käydäkseen esim. Åhlénsilla ja NK:lla. Hyvä puoli on se, että rattaiden kanssa matkustava pääsee bussilla ilmaiseksi, kun taas metrossa pitää maksaa. Huono puoli on se, että bussilinja on paljon metroa hitaampi. Bussista ei voi ostaa matkalippua eikä tällä pysäkillä näyttäisi olevan lippuautomaattiakaan, vaan se täytynee käydä ostamassa metroasemalta.

Ja siinähän se Gärdetin metroasema onkin, ihan kulman takana.

T niin kuin tunnelbana.

Ovien jälkeen seuraa pitkä käytävä, jonka perältä löytyy lipunmyynti. Lippuja voi ostaa kolmesta paikkaa: 1) lipunmyyntikopista (mutta käy tietääkseni vain käteinen), 2) automaatista ja Pressbyrån-kioskilta (myös kortti käy). Kaikki siis löytyvät Gärdetin asemalta vierekkäin.

Mitä lippu maksaa ja mikä lippu kannattaa ostaa? Tiedot Tukholman joukkoliikenteestä löytyvät hyvin hyödylliseltä sivustolta sl.se. Seutu on jaettu eri vyöhykkeisiin, mutta turisti ei yleensä matkusta vyöhykerajojen yli, joten lyhyesti: 

- Alle 7-vuotiaat matkustavat ilmaiseksi, ja 7-20-vuotiaat alennushintaan.
- Rattaiden kanssa voi matkustaa ilmaiseksi bussissa mutta ei sellaisissa kulkuneuvoissa, joissa kuski ei rahasta, eli metroissa, junissa ja raitiovaunussa rattaiden kanssa matkustava ostaa lipun.
- Yhden vyöhykkeen kertalippu maksaa aikuiselle 36 kruunua ja 7-20-vuotiaalle 20 kruunua (jos nyt pikalukemalla ymmärsin oikein, en ole näitä koskaan ostanut) ja sillä voi matkustaa tunnin eli voi vaihtaa kulkuneuvoa. Lippu käy kaikessa joukkoliikenteessä paitsi ei lautoilla.
- Itse matkustan remsalla (förköpsremsa), leimattava pahvilippu, joka vastaa kahdeksaa kertalippua. Se maksaa aikuiselta 200 kruunua ja 7-20-vuotiaalta 120 kruunua. Se on voimassa tämän vuoden elokuun loppuun asti, jolloin remsat vaihdetaan ymmärtääkseni modernimpiin ladattaviin kortteihin. Remsa on hyvä valinta, jos teitä on vaikka useampi henkilö tai tulee tehtyä useampi matka ennen tuota elokuun loppua. Lippu ei siis ole henkilökohtainen, niin kuin ei tietääkseni muutkaan SL:n liput. Remsa ei käy lautoille.
- 24 tunnin tai 72 tunnin lippu on hyvä etenkin sellaiselle matkailijalle, joka meinaa matkata vuorokauden tai kolmen vuorokauden sijaan useamman reissun Tukholmassa, etenkin jos aikoo mennä lautalla Djurgårdenille. Djurgårdenin lautta maksaa nimittäin 45 kruunua per suunta, kun taas 24 tunnin matkakortti maksaa 115 kruunua (lapselta 70 kruunua). 72 tunnin lipun hinta on 230 kruunua (lapselta 140 kruunua). Vuorokauden lippu on siis heti kannattava, jos menee vuorokauden aikana kertaalleen lautalla Djurgårdeniin, palaa sieltä takaisin ja lisäksi tekee esim. yhden metromatkan.
- The Stockholm Card / Stockholmskortet käy moneen nähtävyyteen, ja sillä matkustaa ilmaiseksi joukkoliikenteessä (paitsi ei niillä lautoilla). Sitä ei tosin Gärdetistä voi ostaa.

Saa mielellään korjata, jos tuli väärää infoa.

No niin, nyt meillä on jokin lippu ja pääsimme porteista. Jos meillä on rattaat, menemme alas hitaalla viistosti alaspäin kulkevalla umpihissillä ja mietimme taas kerran, miksi pitää rakentaa tällaisia hissejä. Tai jotkut meistä miettivät, ainakin jos ovat tarpeeksi monta kertaa niillä matkustaneet. Koska haluamme keskustaan, menemme nuolen osoittamaan suuntaan, jossa lukee T-Centralen. 


Kas, siinä onkin näpsäkkä luettelo tämän punaisen linjan metroasemista. Tämä on siis Gärdet, jota seuraa Karlaplan. Sitten Östermalmstorg, jonka jälkeen tulee T-Centralen eli ns. keskusta. T-Centralen ei ole vilkkautensa ja sekavuutensa takia mikään lempimetroasemani, vaikka olen siellä moneen otteeseen sompaillutkin, ei etenkään jos on rattaat mukana. Seuraava, Gamla stan, on paljon rauhallisempi. Slussen on taas vilkas. Siellä voi jäädä tällä linjalla pois, jos haluaa Södermalmille. Jos olisi vihreällä linjalla, voisi vielä jatkaa Medborgarplatsenille.


Paluumatkalla kannattaa sitten katsoa, että on siinä punaisen linjan metrossa, joka on menossa kohti Ropstenia, eikä siinä, jonka määränpää on Mörby Centrum.

torstai 21. helmikuuta 2013

Hamme, höö-tootoo ja huuki taatane

Eilen pääsimme ihailemaan aitiopaikalta, kun höö-tootoo ("snö-auto") aurasi lunta parvekkeemme alta.


Frida oli tietysti itse valinnut asunsa: Metsolan mössa, Pompdeluxin kakka (hanskat), H&M:n kakka (takki),  PO.P:in hamme, Kuoman skor. Frida olisi halunnut kaakaa-mössan eli lintupipon, mutta sitä ei löytynyt ja oli kiire katsomaan höötootoota, joten Metsolan maatuskapipo (minusta ihana, Fridasta yhdentekevä) sai poikkeuksellisesti kelvata.

Maatuskapipoa paljon hyljeksitympi kohtalo on ollut Mini A Turen violetilla toppa-anorakilla, joka sekin on minusta aivan unelmainen ja Fridan mielestä jostakin syystä niin kauhea, ettei sitä voi sovittaakaan. Sen sovittamista ei saa edes ehdottaa. No, ehkäpä Felix on suostuvaisempi pitämään sitä, sitten kun se on sopiva.

Kamala, vai mitä?

Luulin jo, että hameetkin ovat meillä melko turhia. Sitten niistä tulikin Fridan suosikkivaatekappaleita. Aina, kun tekee mieli tanssia, pitää saada hamme päälle. Ja tanssiahan tekee mieli vähintään kerran päivässä. Kaikkien muidenkin pitäisi silloin pukea hamme. Jostakin syystä meillä ei ole Felixille sopivia hameita.

Paidallekin on nykyään nimitys: se on aata. Frida puhuukin nykyään paljon enemmän suomea kuin aiemmin, jopa siinä määrin, että mies tarvitsee jatkuvaa käännösapua. Kun Frida sanoo haluavansa hyynyn ja eiton, niin satunnainen suomalainen voisi tajuta, että tarvitaan tyyny ja peitto, mutta Fridan isäparka ei ymmärrä. Monet sanat kuitenkin tulevat Fridalta jo molemmilla kielillä, etenkin tärkeimmät: ehu - att (mehu - saft), kakku - tårta, leipä - kakka (macka), Kuu - Månen, puppu - rumpa (peppu). Kaikista tärkein tulee jo kolmella kielellä: voi ei - å nej - oh no. Monelle asialle on tietysti myös fridankielinen sana: tii (maito), aijai (aurinko), hello (puhelin), lallaa (soittaa soitinta), titti (sormet ja varpaat). Adjektiiveista on käytössä ainakin stor ja tii (liten), kall (kylmä ja kuuma), ledsen (surullinen ja väsynyt), rolig, dles (blöt eli märkä).

Frida laulaakin molemmilla kielillä. Suosikkilaulu on ilman muuta Huuki huuki taatane eli Blinka lilla hääna tääj (Tuiki tuiki tähtönen/ Blinka lilla stjärna där). Fridan ääntämys on sen verran epäselvää, että hänen puhettaan ei ulkopuolinen yleensä ymmärrä, mutta laulun melodia menee kohdilleen ja sen tunnistaa kuka tahansa.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Felix 10 kk

Eilen Frida ja Felix piirsivät yhdessä piirtotaululla. Frida selosti, mitä hän piirsi: "Nalle... puu... katten..." Pian hän antoi suopeasti myös Felixin yrittää. Felix vain huitoi innoissaan kynällä ilmaan.

Housut Mini Rodini (68/74 cm ja 92/98 cm), vihreä body Parvel, Fridan paita ja sukat Pompdelux.

Felixillä tuli eilen täyteen 10 kuukautta. Hän on leppoisa ja seurallinen kaveri, joka toisaalta tykkää naureskella vanhemmilleen ja seurata siskoaan joka paikkaan ja toisaalta taas puuhailee ihan mielellään myös omia juttujaan ja tutkii paikkoja innokkaasti kuljettaen aina mukanaan jotain palikkaa, ukkelia tai leikkijunaa. Suurimpia kiinnostuksenkohteita ovat astianpesukone, imuri ja potkuauto.

Mitä pienet edellä...

... sitä isot perässä. Felix keksii isosiskoakin kiinnostavia leikkejä.
Fridan paita Aarrekid 90 cm, Felixin body Cubus.

Tämä se on hauskaa. Äiti imuroi ja Felix säätää tehoa.
Pingviinibody - Mini Rodini, 80/86

Felixillä on hyvin myös rytmi veressä ja hän tykkää Fridan kanssa tanssimisesta. Frida laittaa musiikin soimaan ja Felix ryhtyy hytkymään polvillaan ja heiluttamaan käsiään.

Felixillä on edelleen kampauksena irokeesi, josta ihmiset kyselevät, olemmeko leikanneet sen sellaiseksi. Hiljattain on niskaan ja sivuille alkanut ilmestyä enemmän hiuksia, jotka menevät pikku kiharoille.



Felix liikkuu vauhdikkaasti konttaamalla. Hän kävelee myös tukea vasten jonkin verran sekä kiipeilee ainakin syöttötuolista pöydälle. Hän toistelee sanoja mamma, pappa, äittä ja titta (vai voisiko tämä olla Tiita eli Frida). Hän taputtaa mutta ei vilkuta.

Felix on helppo saada nauramaan, eivätkä itkut kestä kauaa. Nauraessa näkyy kaikki neljä etuhammasta. Niiden puhkeamista hän ei tainnut juuri itkeä, kuten ei itke rokotuksiakaan tai korvatulehdusta. (Lienee peritty isältään, joka lapsena mursi pyörällä kaatuessa käsivartensa mutta ei kertonut siitä kenellekään, koska ei olisi muuten päässyt vesipuistoon. Vesipuistopäivän jälkeen hänen äitinsä sitten ihmetteli, miksi poika on tavanomaista hiljaisempi.) Hän ei ole kova syömään, mutta hän ei suutu, jos tarjotaan - hymyilee vain suu kiinni ja työntää lusikkaa pois. Itse hän ei vie suuhun niin maissinaksuja kuin lattialta löytynyttä paperinpalaakaan eikä järsi johtoja.


Felix on helppo nukuttaa. Hän nukahtaa nopeasti esimerkiksi rinnalle, Lullabub-jaloilla täristävään pinnasänkyyn, ylipäänsä kaikenlaiseen heijaamiseen ja rattaisiin ennen kuin päästään edes ulko-ovesta pihalle. Hän nukkuu yleensä 3-4 pikaiset alle puolen tunnin päiväunet ja herää öisin useita kertoja. Hän ei ole kokonaista yötä nukkunut koskaan. Nukkuessaankin hän saattaa pitää äitiään hereillä, koska hän puhuu unissaan kuten isänsä ja siskonsakin. (Mies: "Nå men hej! Vad roligt!" Frida: "Vauva.... nalle..." Felix: "NÄ! NÄ! NÄ! Guu!" Minä mielessäni: "Haluan oman makuuhuoneen...") Hän nukkuu myös monesti silmät hieman auki, samoin kuin isänsä ja siskonsa.

Ihana ja valoisa poika, meidän kaunis pieni Feliximme.

torstai 7. helmikuuta 2013

CTH Minin hattujen sovitusta

Tilasin siis eilen illalla Oii Designista CTH Minin hattuja, ja tänään aamupäivällä ne tulivat ovelle. Pikaista toimintaa sekä Oiilta että postilta! 

Paketissa oli siis kaksi Bertil-olkihattua, koot 49 ja 51, Felixille talveksi harmaa Carl-hattu kokoa 50 sekä Fridalle kesäksi sinipilkullinen Bella-hattu, koko 52. Eilen tilatessani olin siinä uskossa, että Felixin pää on 48 cmja Fridan 51 cm. Äsken mittasin tuoreemman tuloksen, joka oli 48 cm ja 52 cm. Molemmat ovat siis keskivertoa isopäisempiä.

Frida rakastui olkihattuun välittömästi. Se oli hyvin kevyt ja näyttikin molemmilla hauskan tyylikkäältä, mutta pysyi kummankin päässä heikosti näin sisälläkin, joten entä sitten ulkona pienessä tuulenvireessä? Fridan hattu oli kooltaan pienempi kuin pään mitta, mutta Felixillä saatoin testata molempia hattuja eikä kumpikaan istunut sen tukevammin. 

Bertil-olkihattu koko 51 cm 48 cm päässä.

Frida oli niin ihastunut olkihattuunsa, ettei sitten halunnut sovittaa muita hattuja edes lahjomisella. Noin parin sekunnin testaamisella muutamaan otteeseen näytti siltä, ettei Bella-hattukaan pysyisi millään päässä.

Felixin 50 cm Carl-hattu taas istui tosi hyvin ja näytti mainiolta. Se vaikutti vastaavan kokoaan, koska siinä oli vielä hieman kasvunvaraa - toivottavasti riittämiin, koska sen olisi määrä mennä siis ensi talvena. 

Oikealla korvasuojuksen kanssa, vasemmalla ilman. Ribbihaalari Mini Rodini 80/86 cm.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Mini Rodinin kevät 2013

Nooh, kyllähän te tiedätte, että pidän keltaisesta ja että Mini Rodinin vaatteita löytyy entuudestaan, joten myönnettäköön, että tuli se keltainen Pico-takki tilattua. Felixille se olisi ollut enemmän tarpeen, mutta ostopäätöstä piti miettiä sen verran, että koko 80/86 cm hävisi, samoin Fridan koko 92/98 cm, joten otin lastenvaatekauppa Oii Designin viimeisen 104/110-senttisen. Takin seuraksi otin vielä mustan pipon sekä undulaattipipon, koska Frida tykkää niin kovasti liilastakin "kaakaa-mössasta" eli lintupipostaan ja pipo näytti väreiltään sopivan sekä pinkkiin että keltaiseenkin takkiin.

Takki saapui ja oli sävyltään pirteän sitruunainen. Se ei ollut mikään mahdottoman iso Fridan päällä, mutta saa varmaankin odottaa vielä kevään yli, koska meiltä löytyy sopivampiakin takkeja. Undulaattipipon sopimista saakin odottaa vielä pitempään, sillä koko 52/54 ei ollut yhtään nafti. Otin varmuuden vuoksi ison koon, ja sehän oli sitten liian iso tällä kertaa. Onneksi meiltä löytyy Papun rusettipipo, joka sopii takkiin hauskasti. 

Yhdistin tähän kuvaan nyt parit kumisaappaatkin, vaikka takki ei olekaan mikään sadekelin takki. Olen näet etsiskellyt keltaisia ja mustia kumisaappaita, ja satuin Oiin valikoimia selatessani löytämään kivannäköiset ja edulliset ByKier-merkkiset Blokhus-saappaat. Piti jo vilkaista, löytyisikö näitä omaakin kokoa, mutta ei.


Tässä vielä muutama muu oma suosikkini kevään mallistosta, kun nyt tälle linjalle lähdettiin. Viime keväänä ihastuin Mini Rodinin uimapukuihin ja niin tänäkin vuonna. En nyt tosin löytänyt malliston merihenkisen uikkarin kuvaa tähän.

Kuvat: oiidesign.se, minirodini.com ja Mini Rodinin facebook-sivu.

Ollenkaan kaikki ei tietenkään tälläkään kertaa miellytä. En hingu esimerkiksi värillisten pantterikuosien, köysien tai sydämien perään. Alun alkaen pohjaa piti höpsö nallekuosi. Sitten yhtäkkiä tajusin, että hetkinen, tässähän on kaikki Fridan suosikkiainekset: nalleja, joilla on lakit ja takit, sekä laivoja. Yllättäen aloinkin lämmetä kuosille, kun kuvittelin, miten Frida tykkäisi nallevaatteestaan.


Sitä ei kuitenkaan näillä näkymin ole meille tulossa. Ihan niin paljon en vielä lämmennyt. Toivottavasti Frida pitää undulaateista.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Lasten kaupunki ja aikuisten pallomeri

Piipahdimme viikonloppuna päiväristeilyllä Helsingissä. Siinä kuuden tunnin aikana ei paljon ehdi kahden pienen lapsen kanssa tehdä. Saimme onneksi mainion vinkin käydä tutustumassa Senaatintorin laidalla Sederholmin talossa sijaitsevaan kaupunginmuseon Lasten kaupunkiin (Aleksanterinkatu 16-18).

Sisäänpääsy ei maksa mitään. Rattaat piti jättää ulos ja Felix herättää, mutta onneksi hän ei pistänyt pahakseen.

Ensimmäisestä huoneesta löytyi hevonen ja rattaat, joiden kyytiin Frida mielellään istui. Häntä ei meinannut saada sieltä jatkamaan eteenpäin millään, ja myöhemminkin hän palasi takaisin kuulemma syöttämään hevoselle omenia.

Hevosen, suutarinverstaan ja puodin jälkeen seurasi nukketeatteri ja pukeutumishuone, jossa saattoi kokeilla ylleen erilaisia rooliasuja ja mennä sitten näyttämölle esiintymään. Frida sovittelikin erilaisia päähineitä antaumuksella ja sovitti niitä muillekin perheenjäsenille. Prinsessa- ja majava-asuista sun muista vaatteista hän ei tällä kertaa ollut kiinnostunut.


Yläkerrasta löytyi muun muassa hauska 70-luvun mummola. Minä ihailin kirjahyllyn tuttuja kirjoja ja matkamuistoja sekä televisiosta tulevaa Kylli-tätiä. Fridaan teki isoimman vaikutuksen lankapuhelin. 

"Tiita helou!"

Felix näytti tykkäävän eniten huoneesta, jossa sai leikkiä erikokoisilla nukkekodeilla. Molemmat lapset olisivatkin leikkineet siellä vaikka kuinka kauan.

Fridan vaatteet Pompdelux, Felixin ribbihaalari Mini Rodini ja villahousut mummi.

Reissu tehtiin Silja Serenadella, jolla olen aiemmin matkustanut vain kerran eli silloin, kun menimme siellä naimisiin. Turun-reiteillä olen tykännyt enemmän Viking Linen laivoista, mutta Helsingin-välillä näyttää Silja vetävän pitemmän korren viihtyisyydellään ja palveluillaan. Frida oli ihan täpinöissään, kun Muumipeikko ja Pikku Myy tulivat tervehtimään. Hän ei uskaltanut mennä halaamaan Muumipeikkoa kuten muut lapset, mutta rohkaistui sylistäni silittämään Muumipeikon kuonoa ja kikatti jännittyneenä.

Kuka haluaa pallomereen?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...