perjantai 29. kesäkuuta 2012

Nallekarhun huviretki

Eilen säätiedotuksessa ei poikkeuksellisesti näkynyt päivän osalle sadetta, joten päätimme hyödyntää taas kausikorttiamme ja lähteä Skanseniin. Frida onnistui jotenkin ottamaan myös nallen mukaan.



Felixille reissun mielenkiintoisin eläin oli Lamazen kärpänen. Hän jaksoi jutella sille, vaikka se takaisin vastannutkaan. Kiitos kärpäsen, Felix viihtyi vaunuissa poikkeuksellisen paljon päivän aikana. Osa reissusta meni myös kantorepussa.

Samikset: Felix ja Lamazen kärpänen.
Hattu ja puku - PO.P


Fridalle jännittävimpiä eläimiä näyttivät olevan vapaasti patsasteleva riikinkukko ja tuttavallinen orava. "Hehehehe", Frida nauroi ja hyppi innoissaan nähdessään eläimet. "Ihihihi", hän kiljahteli, meni taakseni piiloon ja kurkki jalkojeni takaa. 

Lasin takana kylpevät karhut eivät olleet lainkaan niin pelottavia kuin orava. Minua hämmästytti, kun Frida tajusi, että hänen nallensa on sama eläin kuin karhut ja karhut huomattuaan kipaisi hakemaan nallen rattaista. "Lalla" (nallar = nallet), Frida sanoi ja osoitteli karhuja. "Tatten. Tass!" Karhut siis läiskyttivät vettä.

Kultakutri ja kolme karhua.

Neuletakki - H&M, 86 cm
Ihana joutsenmekko - PO.P, 98 cm
Leggingsit - Lindex, 92 cm
Kengät - Kavat, koko 23

Frida tykkäsi paitsi eläimistä, eväistä, vedestä ja isoista kivistä, myös ruotsalaisista kansantansseista.

Varmaan monen suomalaisen käsitys ruotsalaisista tansseista: miehet tanssivat keskenään.

Voi, kun olisi päässyt lavalle pistämään jalalla koreasti.

Skanseniin pitää kesän aikana ehtiä vielä monta kertaa. Kiinnostaisi esimerkiksi 1700-luvun teema tansseineen, musiikkeineen ja leikkeineen, joita on luvassa 15. - 29. heinäkuuta.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Tatten

Frida on parhaillaan kylvyssä isänsä siinä vierellä. Piipahdin äsken siellä katsomassa. Frida huudahti "tatten" eli vatten. Sanoin, että niin, onpa paljon vettä. "Tatten!" Frida huusi uudestaan hymyillen. Myöntelin taas, että kylpyamme on täynnä vettä. Frida osoitti sormella lavuaarin vesihanaa. "Tatten! Tatten!" Ihan totta, hanastakin saa vettä, vastasin. "TATTEN", huusi Frida, "KAA KAA KAA KAA!" Katsoin tarkemmin vesihanaa, jolloin huomasin, että käsisaippuan takana oli pieni kissahahmo eli katten eli myös tatten. Jos Frida osaa sanoa tatten ja kaa ja näyttäisi tietävän, että katten alkaa äänteellä kaa, niin miksei sitten sano suoraan katten? Annoin pienen kissan Fridalle, joka huusi riemuissaan: "Tatten!"

Vettä on täällä piisannut koko kesäkuun muutenkin kuin kylpyammeessa. Kuvittelin etukäteen, että kesällä Frida pääsisi lutraamaan lasten uima-altaassa farmorin pihassa uikkarit päällä, mutta sen sijaan vedellä on läträtty sadeasussa omalla pihalla. Söpöille sortsiasuille ei todellakaan ole ollut käyttöä.

Tässä läiskytellään lätäkössä kaupan edessä.





keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Terve poika ja leikkivä tyttö


Jotain muutakin pojan on tullut syötyä kuin lelupupun korvaa: eilen 2,5 kuukauden iässä neuvolassa pituus 64 cm ja paino 5,8 kiloa. Lääkäri tarkisti Felixin ja näytteli lopuksi lyövänsä leiman otsaan: "Terve poika!"

Body, housut ja pupu - PO.P, 68 cm

Felixistä on tullut hyvin seurallinen: hymyilee, katselee ja juttelee. Siskon puuhillekin hän hymyilee, mutta sisko ei huomaa. Frida ei nykyisin Felixiä juuri noteeraa eikä enää juokse joka itkusta meitä heti hakemaan. Välillä nykäisee puntista ja sanoo: "Vauva ledsen!" Miehen mielestä Frida ymmärtää ledsenin tarkoittavan surullista, mutta minusta Frida mieltää tuon "Lessenin" Felixin kutsumanimeksi. Nimittäin välillä Frida kiipeää vaunuihin vauvan koppaan, makaa siellä iloisesti hymyillen ja sanoo: "Tiita (= Frida) ledsen!"

Fridaa saa välillä estää syöttämästä Felixiä. Frida on nähnyt, miten annan Felixille d-vitamiinia lusikalla, joten hänkin on tullut lusikan kanssa Felixin luo: "Vauva nam nam!" Lusikat ovat viime aikoina olleet Fridan lempileluja. Aina, kun joku avaa aterinlaatikon, Frida suorastaan juoksee paikalle ja ottaa sieltä lusikan.

Eilen Fridan leluna oli teippirulla. Ensin hän kurkisteli sen läpi: "Huhuu! Kukkuu!" Sitten hän laittoi sen päänsä päälle: "Mössa!" Sen jälkeen hän kieritti sitä alas sohvan selkänojaa: "Huiiiii! Huiiiii!"

Suomalaisvieraat toivat mukanaan todella mieleisiä leluja: jonkun tekemät muumihahmot. Ne seikkailevat nyt ympäri asuntoa.


Nuuskamuikkusesta pitää aina välillä mainita mössa eli hattu.

Foretell-paita - Mini Rodini, 92/98
Leggingsit - Lindex, 92 cm

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Meidän poikien kanssa ulkona


Menimme naapurin kanssa hissillä yhtä aikaa alas. "Teidän pojillanne on sitten toisistaan hyvin seuraa, kun on noin vähän ikäeroa", naapuri sanoi. "Niin, joskin tämä isompi on tyttö", korjasi mies. "Kas, niinpä näkyy olevankin", vastasi naapuri.

"Isoveli" Frida löytää pienetkin lätäköt. "Tass tass!"
Hattu - Metsola, 54/56
T-paita - Småfolk, 86/92
Luottofarkut - Pompdelux, 92
Kengät - Vincent, koko 23

Sen jälkeen Frida löysi käpyjä viskeltäväksi kalliolta alas. "Tatta kotta" eli kasta kottar eli heittää käpyjä.


Repussa matkustava pikkuveli halusi aterioida kesken ulkoilun ja oli sen jälkeen iloinen.

Huppari - PO.P, 56 cm

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Midsommarafton

Juhannusaattona arvoin, puenko Fridalle a) kälyn ompeleman mekon, jossa on alla valkoinen alusmekko ja päällä kukallinen essu, vai b) Polarn O. Pyretin mekon, jossa on mm. juhannussalkojen kuvia. Mies sanoi, että ilman muuta vaihtoehto b. Olin samaa mieltä. Tosin olisin ollut samaa mieltä siitä toisestakin mekosta. Oikea vastaus olisi kuitenkin ollut vaihtoehto c eli molemmat. En vain tajunnut, että se oli vaihtoehtona, vähän niin kuin puhelinhaastatteluissa haastateltavat eivät tiedä, että useimmiten haastattelijan kaavakkeessa on vastausvaihtoehtona myös "en tiedä", vaikka sitä ei haastateltavalle luetellakaan.

Siispä Fridalle puettiin juhannuskuosinen mekko ja mukaan otettiin varalle Pompdeluxin harmaa collegehaalari (ei kovin juhannusmaista - pukukoodi on valkoinen / kukallinen / kesäinen, opin vasta tänä vuonna), jos tulee illalla viileämpää. Felixillä oli jo ennen kotoa lähtöä klo 9:45 päivän toinen vaatekerta, ja mukaan otettiin hänellekin yksi vara-asu. En sitten tullut ajatelleeksi, että Felix pissaisi heti farmorin luo saapuessa vaatteensa märäksi ja Frida ottaisi ohjelmakseen tyhjentää lasten vesiallas pienellä kannulla niin, että mekko ja sukkahousut ovat jo aamusta litimärät ja kuraiset.

Fridan märät juhannusvaatteet.
Hellehattu - Metsola, 54/56
Mekko - PO.P, 92 cm
Pitsisukkikset - Zara
Sandaalit - Kavat, koko 23

Felixin pian märät juhannusvaatteet, osa 2.
Hellehattu - PO.P
Röyhelöbody - How to kiss a frog, 6 kk
Ohuet kesähousut - Lindex, 68 cm
Sukat - Mini Rodini, 13-15

Tänäkin vuonna traktori kiersi koivunoksilla koristellun lavan kanssa aluetta ja poimi mukaansa lapsia, jotka vei juhannusjuhlapaikalle. Frida meni traktorin kyytiin isänsä kanssa, ja minä kävelin Felix mukanani omien ja miehen sukulaisten kanssa aukiolle, jonne seudun ihmiset olivat kokoontuneet piknik-viltteineen katsomaan juhannussalon pystytystä. Suomalaisvieraat ihmettelivät, miksi ruotsalaisilla oli eväinään vain makeaa - pullaa, kääretorttua, täytekakkua, karamelliomenia, mehua, limsaa ja karkkia - eikä vaikkapa kanaa ja patonkia. Kokkoihin tottuneet suomalaiset kysyivät myös, poltetaanko salko lopuksi.

Salko siis nostettiin pystyyn ja sen ympärillä laulettiin ja tanssittiin perinteiset tanssit, kuten Pienet sammakot, Täti Monika (Ruotsissa Tant Ingeborg) ja Kettu juoksi yli järven jne. Mitä Frida tykkäsi? Frida valitettavasti nukkui tanssien ajan päiväuniaan rattaissa. Felix tavallaan oli jo tanssimassa, koska oli kantorepussa mukana, tosin nukkui hänkin.


Täytyy sanoa, että ensimmäinen ruotsalaisjuhannukseni Visbyssä oli tanssin osalta vaikuttavampi elämys: enemmän tilaa, paremmin pyörivät piirit, enemmän tanssia, enemmän kansallispukuisia ihmisiä kukkaseppeleet päässä. Suosittelen siis juhannusmatkailuun ainakin Visbyn kasvitieteellisen puutarhan viereistä salkoa. Miehen sisaret arvelivat, että Skansenissa voisi myös olla samaa meininkiä. Toinen siskoista oli joskus viettänyt juhannusta Taalainmaalla, jossa juhannusta juhlittiin hyvin perusteellisesti. Isäntäväen omalla pihalla oli täysmittainen salko, ja sen ympärillä tanssimisen jälkeen kierrettiin vielä neljä muuta juhlapaikkaa, jossa jokaisessa tanssittiin isolla porukalla kansallispuvuissa salon ympäri. Salon pystyttämiset oli kuulemma ajoitettu niin, että ihmisten oli tosiaan mahdollista käydä tanssimassa useammassa paikassa.

Tanssimisen jälkeen ohjelmassa oli ongintaa lapsille ja köydenvetoa kaikille eri kokoonpanoissa. Köydenveto ei kylläkään ollut ihan reilua, kun voittaja oli aina se, jonka puoli oli ollut auringossa, ja häviäjä se, jonka puolella maa oli märkä, liukas ja kurainen.


Melkein pari tuntia meni juhlapaikalla, jonka jälkeen palasimme anoppini luo syömään grilliruokaa ja oleilemaan. Jälkiruoaksi oli mansikoita, jäätelöä ja raparperipiirakkaa. Viimeinen sana suomeksi hämmensi miehen siskoa, joka luuli minun sanovan rabarber i byracka eli raparperia kylärakissa.


Onneksi saimme Fridalle kuivat vaihtovaatteet siskontytöltäni. Me&I:n housujen sammakko sentään liittyy juhannuksen teemoihin. Marimekon paidan päärynöille en kuitenkaan keksinyt yhteyttä juhannukseen. Teimme vaihtarit - siskontytölle mm. Metsolan Hippie-kuosia -, joten tämä setti on nyt oma.


Ruotsalaiseen juhannukseen ei kuulu yön yli valvominen. Lähdimme kotiin seitsemän aikoihin ja olimme normaaliin aikaan nukkumassa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Piknik parvekkeella

Toinen hääpäivämme oli sitten odotetun kylmä ja sateinen. Lisäksi molemmat lapset olivat nuhaisia. Mies olisi halunnut lähteä piknikille merenrannalle, mutta minua ei huvittanut lähteä sinne värjöttelemään sateen piiskattavaksi kahden flunssaisen lapsen kanssa. Mieskin sitten myöntyi ehdotukseeni, että oma parveke riittää, kun kannoin sinne vilttejä, tyynyjä ja leluja. Parvekkeemme noin yleensä ottaen ei ole erityisen viihtyisä, koska emme keksi, mitä sinne voisi laittaa, ettei Frida kiipeile niiden päältä kaiteen yli tai heitä pienempiä tavaroita alas.

Eväänä meillä oli tuoretta ananasta, kotimaisia mansikoita ja lättyjä. Kaikki tekivät hyvin kauppansa. Fridan mielestä parvekepiknik oli loistoidea. Felix veti sisällä hirsiä.


Eväiden syömisen jälkeen nallet ("lalla" ( = nallar), kuten Frida sanoo) halusivat laskea liukumäkeä. "Huiiiiii! Huiiiii!" "Tatta!" keksi Frida myös. Minä ja mies arvuuttelimme, mitä tatta mahtaa tarkoittaa, kun Frida toisteli sitä. Selvisi pian, että se tarkoittaa nykyään kasta eli heittää. Nopealla toiminnalla ehätimme estää astioiden ja nallejen heittämisen alas, mikä hetken aikaa harmitti Fridaa. Sitten nallet pääsivät taas liukumäkeen.


Froteehuppari - Lindex, 92 cm
Farkut - POMPdeLUX, 86 cm

Tänään onkin ollut lämpimämpää ja aurinkoista pitkän kolean kauden jälkeen. Frida verrytteli parvekkeella uloslähtöä varten. Minä yritin pukea Fridalle hattua, ja Frida juoksi ympärilläni hattua karkuun.




Lopulta mies sai hatun Fridan päähän. Ulkona Frida heitti 1,5 tunnin aikana hatun pois vain kolme kertaa. Sen sijaan sillä ihanalla pinkillä Mini Rodinin froteelippiksellä ei välttämättä olekaan meillä tulevaisuutta: Frida ei suostu pitämään sitä lainkaan. Mies arvelee, että se on sittenkin kokoa liian pieni. Mietin nyt, laitanko sen säästöön Felixille vai mitäs nyt.

Rusettipaita - Next, 92 cm
Farkut - POMPdeLUX, 86 cm
Hattu - Mini Rodini, 52/54

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Moonkid

Felix täytti juuri kaksi kuukautta.


Froteemyssy ja -haalari - Moonkids, 62 cm
Raitabody - PO.P, 68 cm

Huomenna vietämme toista hääpäiväämme. Ohjelma on vielä auki, mutta jotain kivaa haluaisimme tehdä. Lapset ovat tietysti mukana matkassa, joten se tuo vähän haastetta. Ravintolaan ei viitsitä mennä, kun toinen häipyy heti tuolista ja toinen parkuu koko hätäisen aterian ajan. Suunnittelimme piknikiä Skansenissa, mukana kaikkia herkkuja, mutta sää on viime päivinä ollut kylmä ja sateinen. Museot ynnä muut vastaavat mielenkiintoiset paikat taas tapaavat olla maanantaisin kiinni. Laitammeko piknikin parvekkeelle, jos sataa, vai tuleeko kenellekään näin äkkiä mieleen jotain kivaa paikkaa, joka toimii koleallakin kelillä ja on maanantaina auki?

Lisäsin muuten tuohon oikealle sivupalkkiin lukijapaneelin, koska sain palautetta, ettei blogiini voi liittyä lukijaksi, jos paneeli ei ole näkyvissä.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Outlet, Mini Rodinin ystävien paratiisi


Ongelma: Mini Rodinin puutos. Meillä oli ennestään tämä nettikaupan alesta hankittu paita Fridalle, Felixille pieni vaihtarina saatu paita sekä pari robottimyssyä Huutiksesta. Traderassa, Huutiksessa ja Facebookin ryhmissä käytetyllä Mini Rodinilla on usein aika reippaasti hintaa eikä kovin paljon tarjontaa, eikä niitä tietenkään uutenakaan yleensä edullisemmin saa. Liityin pari kuukautta sitten ruotsalaiseen Facebookin Mini Rodini -ryhmään, kuvitellen, että nyt sitä Rodinia sitten löytyy, mutta vielä mitä. Koko tänä aikana ryhmässä on ollut myynnissä vain yksi pieni vauvan kolibrikuvioinen pipo ja sekin 150 kruunun hintaan.

Ratkaisu: Mini Rodinin outlet täällä Tukholmassa osoitteessa Vretenborgsvägen 16. Auki ainoastaan lauantaisin klo 10-15. Päivitys tietoihin 20.9.2012: Mini Rodinin outlet on toistaiseksi suljettu, kunnes he löytävät uudet tilat. Midsommarkransen alueena on kuitenkin nykyisin trendikäs, ja vaikka sieltä ei nyt Mini Rodinia löydäkään, niin esimerkiksi kiinnostavia pikku sisustusliikkeitä kyllä.

Lähdin tänään Felixin kanssa ensimmäistä kertaa sompailemaan kohti Mini Rodinin outletia. Yleensä hyvin hyödyllinen joukkoliikennesivusto sl.se ehdotti metroa Liljeholmeniin ja vaihtoa bussiin siellä tai sitten pikaraitiotietä (tvärbanan) ja kahden kilsan kävelymatka. Mies löysi minulle paremman reitin: metrolla Midsommarkransenin asemalle ja sieltä jalan n. puoli kilometriä. Meillä ei ole tulostinta, joten otin reitistä mukaani kamerassa valokuvan. Sininen siis on miehen piirtämä reitti. Punainen on reitti, jota sitten kuitenkin päädyin käyttämään.


Slussenille päästyämme valitsimme siis ensin punaisen metrolinjan kohti Fruängeniä.


Silja Linen terminaalista Gärdetiltä pääsisi yhdellä vaihdolla metrolla Midsommarkransenille, jos joku Mini Rodini -fani sattuisi tulemaan Siljalla ja haluaisi suoraan outletiin.


Midsommarkransenilla oli pieni hissi. Hädin tuskin vaunujen kanssa mahduin sinne. Tuplarattaat eivät olisi mahtuneet. Poistuin asemalta Svandammsvägenille. Siellä oli portaissa vaunuilleni suht hankala ramppi. Toiseen suuntaan olisi ollut helpompi poistua.


Noudatin ensin miehen piirtämää sinistä reittiä eli ruokakaupan ohi Svandammsvägenin päähän. Siellä olikin alikulkutunneli, kuten odotinkin. En kuitenkaan ollut odottanut, että vastassa olisivat jyrkät portaat ilman mitään vaunuramppia. Reittiä piti vaihtaa.

En päässyt vaunuilla.

Kartan punainen reitti siis on se, jota palasin takaisin. Portaiden luota käännyin oikealle, kunnes vastaan tuli seuraava alikulkutunneli huoltoaseman vieressä. Paluumatkalla tarkistin, että suorempi reitti (eli se punaisella piirtämäni) kulki metroasemaa vastapäätä olevan puiston läpi (tästäkin oli valokuva, mutta kamera tuhosi sen) Midsommarvägenin päähän.

Tunnelin ali.

Tästä tunnelista ei vaunuilla pääse. Siispä oikealle.

Vastaan tulee tämän näköinen risteys. Yli ja käännös vasempaan.

Kuljin postin ohitse kohti kuvan horisonttia.


Ohitin nahkavaateliikkeen ja sen jälkeen käännyin tästä alas.

Alhaalta löytyikin heti etsimäni Vretenborgsvägen ja heti vasemmalla numero 16.



Sisälle pääsi pihan perältä, vaikka lastauslaituri epäilyttikin.


Tavarahissillä pääsi vaunujenkin kanssa ylös kolmanteen kerrokseen.



Kolmannesta kerroksesta löytynyt outlet vähintään täytti odotukset! Kaikki Mini Rodinin kuosit eivät suinkaan ole mieleeni (mm. ne ällöttävät pellekallot), mutta paljon kaikkea hienoakin löytyi, eikä suurin osa todellakaan ollut hinnalla pilattu. Kuten kuvista näkyy, esimerkiksi pipot, hanskat, sortsit, kumpparit ja sukat olivat 20 kruunua kappale (tai pari). Suurin osa ostoksistani maksoi tuon 20 kruunua kappale ja toinen puoli 50-100 kruunua. Sitten oli pari inasen kalliimpaa haalaria. Myyjä kertoi, että vaatteet ovat vanhoista mallistoista (ei minusta ole vika, vaan pikemminkin päinvastoin) tai yksittäisiä mallikappaleita.







Felix vähän sabotoi ostoksiani, kun en voinut kunnolla penkoa lattialla olevia laatikoita Felix sylissä (ei onnistunut Felix repussakaan sen paremmin). Vaunuissa hän ei halunnut olla. Hanskat ja välikausipipot jäivät kokonaan hankkimatta, vaikka niille olisi ollut tarvetta.

Aiemmin ostamaani paitaan sopivia hameita oli, mutta harmillisesti aivan liian isoina.

Seuraavanlaisia löytöjä tuli siis tehtyä. Mieskin ihaili. Siinä missä Pompdelux oli hänelle liian väritöntä, Mini Rodinin vaatteet olivat "amazing".

Tummanharmaa jakku 92/98, käy ensin Fridalle ja sitten säästän Felixille.

Yksinkertainen valkoinen tyllimekko, 104 cm. On vielä tietysti iso, mutta en voinut vastustaa.
Varmaan ensi kesänä on hyvä, kun eivät hihatkaan voi tässä olla liian pitkät.

Nämä talvihatut näyttävät tosi mainioilta Fridan päässä. En saanut sovituksesta kuvaa.

Vihreä ohutvuorinen froteinen ulkoiluasu. Mahtavan näköinen tämäkin. 
Koko 80/86, mutta mahtuu vielä Fridalle ja sitten säästöön Felixille.


Kallein hankinta, talvihaalari Felixille. Tein perinteisen mokani ja unohdin hankkia samalla haalariin asusteet. Olisin voinut myös tarkistaa, etten ottaisi juuri sitä kappaletta, jossa on pieni silmänpako. (No kun se huutava vauva siinä.) Tajusin kotona myös, että voi olla vähän hankala pukea haalari, jossa vetoketju ei ulotu lahkeeseen. Mies kuitenkin sanoi, että ihan helppoa se on.

Häikäisevän punainen ja ihanan pehmeä haalari vuoria myöten.

Ensi kevään / kesän uikkarit molemmille.
(Jes, löysin siis sekä smokki- että joutsenuikkarin.)

Felixillä oli pulaa sukista. 
Fridalle en hankkinut, koska olen kuullut sukkia sanottavan liiankin tiukoiksi nilkoista.
Samaa vai eri mieltä? Pitääkö palata vielä takaisin ostamaan Fridallekin sukat?
(Samalla kun ostan Felixin haalariin hanskat, pipon ja tossut.)

Tavoitteeni reissulle oli löytää iso froteinen lierihattu Fridalle ja löysinkin! Jee! Kuvan tummansininen lierihattu on mitä hienoin. En tiedä tosin, olisiko lieri liiankin iso pienelle juoksijalle - näkeekö eteensä? Loistoylläri oli löytää froteinen pinkki lippalakki! Huh huh, kuinka ihana ja käytännöllinenkin. Ei ainakaan lieri lerpu edessä. Ei tarvinnut nähdä kuin pari juoksukierrosta Fridaa froteinen lippis päässä, kun tiesin, että tästä tulee kesän luottohattu. Nyt kertokaa, mistä löydän toisen samanlaisen mutta erivärisen. Ei niin, että pinkissä olisi mitään vikaa, mutta haluaisin toisenkin näin kivan lakin. 


Suosittelen siis lämpimästi Mini Rodinin outletia, vaikka se ei matkan varrella olekaan. Sinne jäi mm. niitä verkkarimaisia pandapukuja, salamakuosia, niitä ällökalloja, talvihaalareita ja meille liian isoja ananaksia ja robotteja - käykää hakemassa omanne pois.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...